Noooniin. Tässä tuli keskiviikkona kolme viikkoa siitä kun tulin kotiin, ja vieläkin on välillä vähän outoa. (Kaikki on niin pientä..) Ei tullut sillon kirjotettua ihan niistä viimesistä päivistä Kanadassa kun se oli vähän häsellystä. Se vauva syntyi ja samana päivänä Mark, Alex ja Micah tuli käymään. Ojdå, se oli vinkeää.
Kanada on ihan mielessä joka päivä ja välillä ajatus luistaa englanninksi. Toisinaan yritän tarkotuksellakin ajatella enkuks jotenkin varmaan että se ei unohtuis. Tosin tokkopa tuo. Suomen kielikin sujuu kivasti, en enää unohtele sanoja, niin paljoa. (Juu, niinkuin silloin kun en muistanut mikä on pelti ja sanoin meidän sähkövatkainta elektrooniseksi vatkaimeksi. Oon kuullut siitä muutaman kerran.)
Kanadaan oon skypetelly suht. ahkerasti ja kavereiden kanssa on laitettu viestiä kanssa. On vaan niin ikävä niitä. :') Hostit osti nyt uuden talon. Siistiä mutta tavallaan surullista, nyt en pääse takas siihen kotiin missä oltiin vaikka menisin käymään. Sitäpaitsi se nykynen talo on paremmalla paikalla kun se uusi jos minulta kysystään. Mutta uudessa on enemmän maata = enemmän tilaa leikkiä kelkoilla ja moottoripyörillä. Hmm.
Koulu alko viime viikon keskiviikkona. Lukkaria ei oltu tehty vielä niin sit se olikin vähän pulmaista.. Tuloksena nyt kuitenkin kolme kurssia tässä jaksossa, erittäin helppoa siis + kaksi enkun kurssia itsenäisesti. Ens jaksossa sit taas kuus kurssia + yks itsenäinen, voihyvänenaika. Siitä tulee kivaa.. Opon luona tuli istuttua enemmän kun laki sallii. Keväällä ois tarkotus sitten kirjottaa enkku ja terveystieto.
Huomenna Helsinkiin palanneiden vaihtareitten returnee-taapamiseen. Toivottavasti siellä on niitä ketä lähti samaan aikaan kun minä, vaikka yhestä ainakin tiiä et se ei pääse paikalle. Mutta eiköhän siitä ihan kivaa tuu! :)
