perjantai 21. syyskuuta 2012

Suomalaista Elämää

Hui kun paluusta on jo aikaa. Hassua oli miettiä elokuun lopussa sitä miten siitä tuli vuos kun lähdin. Kaikenlaista sitä vuoteen mahtu. Joskus tulee vaan ihan jotain random-juttuja mieleen vaikka kesken tunnin koulssa, siis semmosia mitä ei oo aikoihin muistellu, ja sit rupee vaan hymyilyttämään ihan mahottomasti. Hauskaa se kumminkin on, mut outoa miten joku mitä joku vaikka sanoo voi vaan saada jotain musitoja nousemaan mieleen noin elävästi.

Siitä onkin nyt jo melkein kuukausi siitä returnee-tapaamisesta. Se meni hyvin, löysin lopulta perille ja pääsin kotiinkin saman vuorokauden aikana. Joskin pakko mainita, että tullessa junapysäkiltä Helsingissä, lähin väärään suuntaan ja kävelin ulos kartaltani ja sit johonkin viiden minuutin matkaan meni 45. Mutta ei se mitään.

Siellä oikeestaan vaan tosi pikasesti käsiteltiin sitä paluuta, mun mielestä ois voinu puhua enemmänkin. Sit jakauduttiin pieniin tyhmiin joissa päästiin sit enemmänkin jakamaan ajatuksia ja juttelemaan. Siellä aikataulu oli kumminkin aika kiireinen, ja sit jatkettiin Raxiin (sts makso!). Jatkettiin jutustelua siellä. Sieltä meidän oli tarkotus menna sinne Nosturin 'limubileisiin', mutta kun Raxissa joutu oottelemaan niin kauan ni popula alko jo lähtee, ja aika moee ei ees kiinnostanu sit käyä siellä Nosturissa sit ollenkaan. Me käytiin muutaman tytön kanssa kumminkin ja ihan kivaa siellä oli. Ainakin ilmasta limsaa ja sai pienet Miss Mix - pussit lähtiessä! :D

Siitä kolme viikkoa, eli viime lauantaina, niin taas piti raahautua Helsinkiin (tai Vantaalle tällä kertaa) reppien koulutukseen, missä käytiin läpi asioita, että jos jää tähän STS:n toimintaan mukaan. Voi tehä haastatteluja, kouluesitelmiä jne. :) Ittee kyllä kiinnostaa niin menin sit sinnekkin, ja kävin samalla reisulla tsekkamassa veljeni Aapon uuden kämpän! Liekö se pistänyt sitten niitä verhoja lopulta oikein päin. Meillä oli pieni näkemysero...

Eka koeviikkokin nyt sitten takana. Ihan kunnialla niistä kokeista selvitiin, mutta oishan noihin voinu silti vähän paremmin treenata.. Mut ehkä ensi kerralla. Ens jaksosta tulee sitten semmonen kamala täysien palkkien jakso, ei ollenkaan hyppyjä. :( Toisaalta sellastahan se oli Kanadassa koko vuoden, mutta se oli kumminkin iisimpää siellä. Mut onneks tuossa on kohta tuo syyslomakin, saa nähä jos sillon keksis jotain kivaa tekemistä!

Haluisinpa kyllä oikeesti joskus saaha vähän inspiraatioo sen verran että laittaisin vaikka kuvia vielä Smithersistä ja niistä viimesistä viikoista, sekä Coquitlamista ja Vancouverista. Palaillaan asiaan. Ne on kuitenkin joka päivä mielessä.

Tänään kävin muuten kattomassa Tie Pohjoiseen, kun oli vapaapäiväkin. Oli kyllä hyvä,  ite tykkäsin kovasti. Tässäpä lopputekstien laulu!  Ja nyt hyvää yötä!


perjantai 24. elokuuta 2012

Home Is Where The Heart Is

Noooniin. Tässä tuli keskiviikkona kolme viikkoa siitä kun tulin kotiin, ja vieläkin on välillä vähän outoa. (Kaikki on niin pientä..) Ei tullut sillon kirjotettua ihan niistä viimesistä päivistä Kanadassa kun se oli vähän häsellystä. Se vauva syntyi ja samana päivänä Mark, Alex ja Micah tuli käymään. Ojdå, se oli vinkeää.
 
Kanada on ihan mielessä joka päivä ja välillä ajatus luistaa englanninksi. Toisinaan yritän tarkotuksellakin ajatella enkuks jotenkin varmaan että se ei unohtuis. Tosin tokkopa tuo. Suomen kielikin sujuu kivasti, en enää unohtele sanoja, niin paljoa. (Juu, niinkuin silloin kun en muistanut mikä on pelti ja sanoin meidän sähkövatkainta elektrooniseksi vatkaimeksi. Oon kuullut siitä muutaman kerran.) 

Kanadaan oon skypetelly suht. ahkerasti ja kavereiden kanssa on laitettu viestiä kanssa. On vaan niin ikävä niitä. :') Hostit osti nyt uuden talon. Siistiä mutta tavallaan surullista, nyt en pääse takas siihen kotiin missä oltiin vaikka menisin käymään. Sitäpaitsi se nykynen talo on paremmalla paikalla kun se uusi jos minulta kysystään. Mutta uudessa on enemmän maata = enemmän tilaa leikkiä kelkoilla ja moottoripyörillä. Hmm.

Koulu alko viime viikon keskiviikkona. Lukkaria ei oltu tehty vielä niin sit se olikin vähän pulmaista.. Tuloksena nyt kuitenkin kolme kurssia tässä jaksossa, erittäin helppoa siis + kaksi enkun kurssia itsenäisesti. Ens jaksossa sit taas kuus kurssia + yks itsenäinen, voihyvänenaika. Siitä tulee kivaa.. Opon luona tuli istuttua enemmän kun laki sallii. Keväällä ois tarkotus sitten kirjottaa enkku ja terveystieto.

Huomenna Helsinkiin palanneiden vaihtareitten returnee-taapamiseen. Toivottavasti siellä on niitä ketä lähti samaan aikaan kun minä, vaikka yhestä ainakin tiiä et se ei pääse paikalle. Mutta eiköhän siitä ihan kivaa tuu! :)

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

One's Destination Is Never A Place, But A New Way Of Seeing Things

10 Months 26 days since Canada. 8 päivää til Finland. Hassua, tuntuu ihan oudolta ajatella että kohta oon kotona, 11 kuukauden jälkeen. Kesälomaa kestää huikeat kaksi viikkoa ennenkun vanha kunnon Norssi kutsuu taas. :)

Täällä ei oo erikoisempia tapahtunut, vauvaa ei kuulu vieläkään. Lasten kanssa tulee puuhattua päivät. Tänään luin Kayleighin kanssa sellaista lasten kirjaa missä opeteltiin numeroita ja kirjaimia ja sanoja - me tosin suomeksi. Värit meni ihan hyvin, sitten sanoissa luin ne englanniksi ja sitten suomeksi. Osoitin valasta, liukumäkeä, krokotiilia jne. ja Kayleigh toisti. Sitten tuli kalkkuna..

"This is a turkey - kalkkuna"
"Kalkkuna"
"Sateenvarjo"
"Kalkkuna"
"Ei kalkkuna, an umbrella, sateenvarjo"
"Kalkkuna"
"Okei, ja tässä on aalto"
"Kalkkuna"
"Ei Kayleigh, these are not turkeys. A wave, aalto"
"Kalkkuna"

...mä luovutin.

Eilen ne oli lähdossä puistoon ja mä sain pienen breakin siinä. Piti pistää Kayleighille jotain vaatetta päälle kun sillä oli uimapuku sitä ennen. Olin ettimässä sille shortseja ja se juos ympäri taloa huutamassa että jonkun pitää pistää sille housut jalkaan. Lopulta se tuli olohuoneeseen ja tiuskaisi turhautuneena minulle ja Simonille: "Can SOMEONE put these on me, for heaven's sake!" mikä kuulostaa suhteellisen huvittavalta kolmevuotiaan suusta. :) Nää on molemmat aika hassuja. :)

Vielä viikko synttäreihin! :) Ja nyt on jo yli kaksi ja puoli viikkoa siitä kun tulin tänne Coquitlamiin. Tuntuu tosi oudolta ajatella sitä vaikka Smithers ja sen ihmiset onkin mielessä päivittäin. Ainiin ja Mark, Alex ja Micah on tulossa tänne ensi viikolla! Ne varmaan Langleyssä yöpyy Markin veljen luona missä oltiin sillon jouluna. Terri ja Jordyn lähtee Ontarioon ja Dano on koko kesän töissä Rough Acres Bible Campeillä niin tää on sit noitten kesälomareissu. Ja lentämisen sijaan ne päättikin nyt ajaa tänne 26. ja 27. päivä. Aika hassua että ne halus tulla käymään jo nyt. Mutta helpompihan tänne on tulla, kun sitten Suomeen on pitempi matka. Josh ja Daniel muuten suunnitteli tulevansa Suomeen ensi kesänä Tuska Open Air festivaaleille ja sit visiteeraamaan minua. :P Mutta katotaan nyt, onhan ens kesään vielä matkaa. :)

tiistai 17. heinäkuuta 2012

13 Days Til Finland!

Tjoo, elämä täällä menee aikas normaaliuomissa. Lapset herää aamulla ja minä yleensä kanssa, laitan niille jotain aamupalaa kun ne kattoo jotain piirrettyjä tietokoneelta. Suomenkielen kartoittamiseksi ollaan katottu muumeja youtubesta, vaikka se usein hieman vastalauseita herättääkin kun Jimmy Neutronia ei saakkaan katsoa ennenkun on katottu jotain suomenkielistä. Mutta aina ne niitä muumeja ihan innoissaan kattoo ja hyräilee sitä maaamamamaammaa -laulua sitten jälkikäteen.

Cathy alkaa käydä raskautensa kanssa epätoivoiseksi kun on niin tukalat oltavat. Joka ilta sillä on uusi keino mitä kokeilla. "Mä luin netistä että..." ja sitten tulee taas joku uusi keino miten synnytyksen alkua voi aikaistaa, olettaen että vaavi nyt on valmis tulemaan jo ulos. :) "Jospa se vaikka ensi yönä!"

Musta on ollu tosi kivaa käydä salilla! Se tarjoaa tarvittavan kivan pikku breakin päivään ja ajattelin että heinäkuu onkin kunnon tehokuukausi ja varmasti laihdutan ja kiinteydyn nyt tässä. Toimis varmaan paremmin jos jäätelöpaikka DQ ei olisi siinä matkan varrella aina salilta tullessa, tai jos en iltalenkilläni kävisi ostamassa suklaata. Mutta mihinkäs koira karvoistaan pääsisi. Mutta siis oikeesti siellä salilla on tosi kiva käydä ja on siitä varmasti hyötyäkin. :)

Alle kaksi viikkoa niin on mun 18 vuotis synttärit, yay! Kahden viikon päästä saan ostaa alkoholia ja mennä naimisiin. :) (Hyvä yhdistelmä... ja ei, en ole toistaiseksi aikeissa mennä naimisiin ihan justiinsa.) Cathy ja Simon on kyselleet mitä haluisin tehdä silloin. Toivotaan kaikki kovasti että vauva olisi jo syntynyt siihen mennessä. Oishan se aika hauska jos se syntyis mun syntymäpäivänä, koska mitäs hauskempaa voi omana 18 vuotis synttäripäivänään tehdä kuin vahtia lapsia. Muttamutta... joo, toivotaan nyt kumminkin et tulis aiemmin.

Että tällasta tänään. Tosi oudolta vaan välillä tuntuu kun on kauhea ikävä Smithersiin ja sit oon samalla alkanu innostua kotiintulosta, enää 13 päivää! On se jännä.



torstai 12. heinäkuuta 2012

Vancouver calling

Hah sorry kun nyt ei oo täältä kuulu mitään, on ollu liian kiire ja sitten on iskeny laiskuus.

Mutta täällä ollaan nyt, Vancouverissa. Lähtöaamuna oli ilmassa stressiä aikas paljon, mutta kyllä se siitä sitten. Hyvillä fiiliksillä viimestä kertaa vietin hetken pöydän ääressä host-sisarusten kanssa ja söin aamupalavohvelini. Viimeiset tavarat laukkuihin. Petasin sänkyni ja tuijotin tyhjää huonettani. Lopulta oli sitten aika ottaa laukut ja mennä. Lentokentällä oltiin ajoissa, check-innissä selvisi että kumpikaan laukku ei ollut ylipainoinen! Ei tarvinnu maksaa kun 20 dollaria ylimääräsestä laukusta! :) Sitten odottelin siinä kaikkien ihanien ihmisten kanssa, kun populaa alkoi tulla sisään ja tehdä omat check-insä. Hostien lisäksi oli serkut, aluevalvoja, Skeena, Kim ja Kimin perhe ja Josh ja sen äiti. 16 saattaajaa mä taisin laskea. :)

Lento Vancouveriin tuntui tosi lyhyeltä, ja siellä kamat kasaan ja Cathy, perheen äiti, oli tullut mua hakemaan ystävänsä kanssa. Matka kotiin kesti ruuhkien kanssa suunnilleen tunnin, ja kotona odotti Joshua ja Kayleigh (J täyttää ensi kuussa 6 ja K on 3) sekä Milla, joka oli täällä siis Suomesta nyt viimeset viis viikkoa. Milla on puoliks englantilainen, btw ja aivan huippu. :) Se oli kyllä tosi kiva kun se oli täällä niin oli toi eka viikko vähän helpompi ja sai rauhassa totutella paikkaan ja tapoihin ja ihmisiin. Nyt eilen käytiin viemässä se lentokentälle. :(  

Kiva juttu muuten on, kun perheen isä, Simon, on töissä kuntosalilla joka on tossa lähellä, ja siellä on nyt heinäkuun sellanen Teen Fitness-juttu että kaikki teinit pääsee ilmaseks sinne, niin nyt oon joka päivä käyny siellä, mikä on tosi kiva koska siitä saa sit semmosen parin tunnin breakin itelleen joka todellakin on tarpeen. Ja siis se on semmonen tosi iso kuntosali mitä aina leffoissa näkee! :)) Hullun siistiä!

Nyt on jees kun mulla on vielä mun kanadan puhelin täällä niin on vielä voinu pitää yhteyttä helposti Smithers-ihmisten kanssa, ja skypetellykkin oon Joshin kanssa, ja sit eilen hostien. Tai vaan Markin ja Jordynin kun muut ei ollu kotona. Oli kyllä tosi kiva nähä niitä ja jutella hetki. Ne sano että minun lähto oli paljon rankempaa kun ne oli kuvitellu. Ne itseasiassa ehotti että kun tiiättekö air milesit? Siis kun ostelee tavaraa kaupoista niin samalla kerää air milesiä, eli jos niitä on tarpeeks niin voi lentää jonnekkin eikä tarvi maksaa lentolipusta. Aika kauanhan niitä pitää kerätä että minnekkään voi lentää mutta siis niin. Hostit ehdotti että jos se ois käyny vaikka tuskin kävis, niin niillä ois riittävästi air miles että ne voi lennättää mut vielä Smithersiin ja takasin pariks päiväks tän kuun lopussa ennen kun meen kotia. Eihän se toimi mutta ajatus oli aika hellyyttävä. :') Enkä muutenkaan tiiä oisinko halunnu käyä sit taas sitä lähtemis-prosessia läpi uuestaan. Ehotin että jos ne lentäs Vancouveriin ja ne harkitsikin mutta se ei välttämättä nyt taida onnistua.

Mutta nyt taitaa elokuva loppua jota lapset pistin kattomaan ja mun ajatus rentoutumisesta ei onnistunut yhtään kun koko ajan piti olla jotain tekemässä kumminkin. Mutta minkäs teet.

Täällä on koko BC:ssa ollu tosi hyvät ilmat siitä lahtien kun lähin Smithersistä, eli koko viikon on ollu tosi kuuma ja ollaan oltu pihalla lasten kanssa paljon. Ne on kai lupaillu että kelit ois tämmöstä seuraavat pari viikkoa, eli siihen asti kunnes lähen suunnilleen, kävis mulle. :) Ruskettunukkin oon tässä viikon sisällä, kivakiva. :)

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Goodbye Smithers

Wow. Niin se on menny 10 kk Smithersissä. Toivon että joskus tulee laitettua pläjäys kuvia ja kirjotettua parista viimesestä viikosta enemmänkin, just nyt ei oikein tunnu siltä että riittäis voimavarat siihen. On ollut todella kiirettä ja nyt on sitten aika pysähtyä hetkeksi. Olo on tosi tyhjä ja matkalaukut täysiä. Meidän vaaka on huono niin on vaikee sanoa että onko nuo nyt sitten liian painavia vai ei. Vähän toivoisin että ei, koska ei se paljosta ainakaan mee yli, mutta hinta kyllä nousis...

Huone näyttää sitä kuin sitä remontoitaisiin, kaikki on tyhjillään. Kyllähän siinä aikansa meni saada kaikki tyhjennettyä, mutta tässä sitä ollaan. Pakkaaminen oli ihan okei suurimmilta osin, mutta mulla oli seinät täynnä kuvia, ja niiden pakkaaminen oli vaikein pala. Muisto kerrallaan piti ottaa pois näkyviltä ja pistää talteen odottamaan että ripustan ne uudelleen.

Seitsemän tuntia ennen kuin lähdetään lentokentälle, pitäis mennä nukkumaan. Halusin vaan tänne vielä kirjottaa viime hetken tunnelmia. Tosi outoa kun muistan sen kun eilisen päivän kun vietin viimestää iltaa kotona, pakkaukset saatiin valmiiks iltamyöhällä ja sitten halusin vielä jotain tulla tänne kirjottamaan ennen lähtöä. (se on tässä) Tavallaan oli tosi samanlainen olo kun nyt, mutta tavallaan jotenkin täysin erilainen. Minäkin oon muuttunut aika paljon tän vuoden aikana. Silloin pistin otsikos 'How lucky I am to have something that makes saying goodbye so hard' ja edelleen tarkoitan sitä, nyt vaan eri tavalla.

Ei vaan pysty uskomaan että tää ois niinkun tässä.. Ei pieni mieli ymmärrä. :) Huolimatta kaikesta siitä sekamelskasta mikä sisällä velloo tällä hetkellä, päälimmäisenä on kumminkin kiitollinen olo siitä että tämmösen mahdollisuuden oon saanut, ja päivääkään en vaihtaisi pois. Jos jotain pitäis kertoa mitä oon oppinut tänä vuonna, sanoisin varmaan että suurin juttu on se että on oppinu luottamaan Jumalaan ja Hänen suunnitelmiinsa. Aika monta kertaa oon tänkin vuoden aikana miettiny että mitä ihmettä tapahtuu ja mikä järki tässäkin nyt oli, mutta nyt kun kattoo koko vuotta taakse päin, niin sitä näkee että kaikki meni just niinkun pitkin ja Isä piti huolen joka hetki. Se auttaa jatkossakin ihan kaikissa pienissäkin asioissa kun oppii luottamaan.

Multa kysyttiin toissapäivänä että sainko tältä vuodelta kaiken mitä toivoin, ja totesin että kyllä sain. Mietin jälkikäteen että sain kyllä paljon enemmänkin. Kaikki oli vaan just sopivaa mulle. Tai siis esim. hostit, Smithers... eihän se nyt tietenkään aina ole ruusuilla tanssimista ollut, mutta en vaihtais tätä paikkaa tai perhettä tai kavereita tai tätä vuotta mihinkään, koska kaikki oli täydellistä just minulle.

Huomenna siis lento lähtee 9.55 kohti Vancouveria. Siellä vietän seuraavat kolme ja puoli viikkoa perheessä (ystävien ystäviä) jossa äiti on suomalais-kanadalainen ja isä britti. Heillä on kaksi lasta, ja kolmas on tuloillaan nyt heinäkuussa! :) Siellä oon siis vähän niinkun aupairina tän ajan, ja kotiSuomea kohti matka jatkuu 30. heinäkuuta, päivä synttäreitteni jälkeen. Kuulostaa tosi mahtavalta ja sitä se varmasti tulee olemaankin, mutta just nyt olo on niin ristiriitainen että vähän kaikki stressaa. Eiköhän se siitä sitten kun siellä olen. :)

Dis-moi adieu demain


Elämä liikkuu ei se voi seisahtua, kaikki muuttuu mutta antaa sen muuttua :)




Jen lauloi tän koulun grad ceremonyssa
...I'm so thankful for the moments, so glad I got to know you


Ei vaan saa sanottua sitä kaikkee miltä nyt tuntuu. Olo on liian tyhjä. Ei sillä oo väliä miten hienoa elämä Suomessa taas tulee olemaan, tai mitään muutakaan, ei se muuta sitä tosi asiaa että tää on surullista. On vaikeeta sanoa hyvästit rakkaille ihmisille, ja vaikka onkin kiva kun kaikki muistuttaa mua että "everything will be ok, and just trust in God, he'll always lead you on" niin ei se poista kaikkea ikävää mikä jää. Lohduttaahan se toki silti. Mutta siis, kiitos Jumala, kiitos ystävät ja etenkin perhe joka aina lähetti lisää rahaa kun oli tarvis. Ja kiitos kaikesta muustakin. Kiitos kuuluu myös host-perheelle. Sanoivat että takaisin oon tervetullut milloin vain, heillä saan asustaa jos ja kun tulen käymään. Se on mahtavaa kun sitä oikeesti tän 10 kk aikana on tuntenu olevansa osa perhettä. Kiitos kaikki ystävät täällä, hirmuinen ikävä tulee, mutta nähdäänhän me vielä. Mrs. Barberin sanoin: "No goodbyes, just see you later."




 


Peace out Smithers. I love you and I'll miss you lots!

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Grad Ceremony and Daf Grad

Tosiaan olin siellä BBQ-illassa ja oli hauskaa. :) Sieltä jatkettiin sitten telttailemaan Thyee järvelle. En tosiaan tajunnu että Justinin koti oli niin lähellä, niin kävelinkin sinne sitten Colen, Joshin, Christianin, Justinin ja Ryanin kanssa. Pojat kantoi kaikki tavarat niin kyllähän se kävi. Päästiin perille ja löydettiin Maryssa, Rain ja Carley ja hengattiin siinä jonkin aikaa kunnes poikien piti lähteä ja me mentiin meidän teltalle ja sitten käytiin ettimässä polttopuita ja juteltiin ja syötiin vähän. Carleyn äiti saapui jossain vaiheessa (en oo varma onko se niin et alaikäset ei keskenään saanu siellä olla), ja se meitä autto siinä vähän. Sit mentiin telttaan, Carleyn äiti nukku niitten autossa, ja juteltiin ja Carley kertoi kahutarinoitaan ja sit jossain vaiheessa ruvettiin nukkumaan. Seuraavana aamuna heräiltiin myöhemmin ja siistittiin paikkoja ja puoliltapäivin olin kotosalla.




Illalla oli sitten se Grad Ceremony, ja oli kyllä siisti, just niinkun elokuvissa! :) Sen jälkeen suunnattiin koululle ja siellä oli daf grad. Hassua kun ne on tosi tarkkoja siitä että kukaan ei saa vietyä mitään juomia tai muuta koululle, en tiiä onko niin sit joskus käyny. Kumminkin ei saanu olla mitään isoja laukkuja, mutta oli porukalla kumminkin. Kaikki tarkistettiin joka tapauksessa siellä areenalla missä se ceremony oli, ja sieltä meidät kävelytettiin 20 oppilaan ryhmissä koululle, joka on siinä aika vieressä, että ei vaan kukaan kerkeä käymään missään puskassa hakemassa juomia. Koululla oli ohjelmaa neljään ja jos lähti aiemmin niin ei saanu tulla takaisin. Jottei kukaan tuo mitään laitonta sisälle kouluun. Aika tarkkaa mutta hyvä kai niin.

Cole & Justin

You only live once




Koulu oli koristeltu uskomattoman hienosti! Ja ohjelmaa oli paljon. :) Oli amazing race (jonka tein Alistairin kanssa), ja sit oli eri luokkahuoneita koristeltu teemoihin. Oli casino jossa sai pelata, semmoinen "autio saari" -huone missä oli kaikkee selviytymisjuttua kai, sit oli tanssihuone, canadian idols-karaoke, fear factor missä piti tehä kaikkee vähän outoa ja kakkos huoneessa piti syödä jotain ihme settiä. Ite en tehny sitä mut osa oli aika lähellä oksentaa, en tiiä tarkalleen mitä se kaikki oli, mutta jotain osia eläimistä... Mun suosikkijuttu koko illassa oli liikuntasalissa. Siellä oli pomppulinna :D Ja sit semmonen paras juttu, missä pistetään sellaset valjaat päälle, sit juostaan ja naru kiskoo sut takaisin! Kerran lakseuduin kylläkin niskoilleni ja ne olikin sitten aika über-kipeät pari päivää! But it was totally worth it!




"Dancing"


Niiiiiin huippua!!!

Casinooo





Ruokaa oli hulluna ja kaikkee sai syödä ihan ilmaseks ja oli kyllä hullun kivaa. :) Tätä ohjelmaa oli kahteen asti. Sitten mentiin kaikki teatteri/auditorioon ja siellä oli hypnotisointi esitys! En ollu ennen nähny semmosta ja oli vaan niin siistiä!! Porukasta otettiin joukko vapaaehtosia ja sit ne teki kaikkea tosi outoa eikä muistanu jälkikäteen mitään. Se ei kyllä toiminu kaikilla. Mutta sitten taas osa yleisössä meni ihan hypnoosiin kun ne seuras vaan sitä setää ja se oli aika hassua. :)


Uneliasta porukkaa


Sitten jaettiin palkintoja ja oli pienoiset arpajaisetkin missä jaettiin läppäreitä, jääkaappi, ipad, lentoja ja kaikkee muuta kivaa pientä settiä. Pääpalkintona oli huisin hieno iso tv! Se oli ohi siinä neljän jälkeen ja siinä jäätiin vähän juttelemaan porukalla kunnes suurin osa suuntas kotia. Minä hengasin Joshin kanssa joka tuli hakemaan mut ja enpä sitten nukkunutkaan ollenkaan sinä yönä, koska kotiin menin kaheksalta, ja kirkkoon lähettiin yheksän jälkeen. Meillä oli tällä kertaa church picnic Thyee järvellä ja sit kastetilaisuus! Host-serkku Carissa meni kasteelle kuuden muun mukana. :)

Carissa :)