Race & Hospital

Njoo, mun on pitäny kirjottaa melkein joka päivä mutta ei näköjään.  No kumminkin, viikonloppuna meillä oli serkut Carissa ja Kaitlin, hih oli hauskaa kun oli talo ihan täynnä. :) Ja viime lauantaina oli mun ensimmäiset juoksukisat! Ne meni ihan jees, aika oli 24,24 minuuttia ja matka vajaat viisi kilometriä. Enkä ollu ees viimenen. :D Oli ihan kivaa, mut en tiiä meenkö niihin muihin kisoihin, kun ne on jossain kaukana.

Sit loppupäivä ei mennykkään ihan niin kivasti.  Alko sattua mahaan, siis todella sattua, ja otin jotain lääkkeitä ja Terrin piti mennä towniin hakemaan mulle jotain litkua jonka pitäis auttaa. Se soitti äitilleen, joka oli jonkin sortin sairaanhoitaja, niin se tietää sitten vähän enemmän. Veikkailtiin myös että josko se ois joku kramppi kisan jälkeen, ja lähdettiin käymään kaupassa kun ootettiin että se litku vaikuttaa ihan justiinsa ja mulle piti saada jotain tekemistä. Se olikin ihan kiva juttu, ja ei särkeny ihan hirveesti sen reissun aikana, mutta kun tultiin takas kotiin ja syötiin, niin en saanu syötyä kun alko taas sattua. Aika nopeesti  se paheni ja paljon, ja lopulta en pystyny oleen paikoillani tai istumaan tai tekemään mitään kun sattui niin paljon, ja oli vähän vaikee hengittää kun koko kroppa ihan jännittyny, niin oli sit lähettävä sairaalaan.

Sairalaan ajoi jonkun reilut viis minuuttia, mutta tuntu kyllä vähän pidemmältä. Kun mentiin sisälle mä istuin penkille oottamaan, tosin sitä ei ihan voinu sanoo istumiseks… :D Ja sitten siihen tuli joku hoitaja kysymään että oonko kunnossa. Vähän teki mieli tiuskasta että kuule näyttääkö siltä, mutta sanoin sit vaan että no en oo. Sit se vei mut semmoseen ”huoneeseen” tiiättekö missä on vähän niinkun sermit eli ei kumminkaan kunnon seiniä, ja että voin siihen sängylle mennä makaamaan jos haluan. Ihan nyt ei suoranaisesti kumminkaan ollu semmonen olo että ois huvittanu pötkötellä siinä. Sitten ne käski vaihtamaan semmoiset sairaalavaatteet päälle, kaunista etten sanoisi. Ja pistin sen tsydeemin vielä väärin päin, hehheh.

Hmm, mitähän muuta. Sairaalatäti toi mulle sellasta kivan näköstä pinkkiä juttua, ja sano että niele vikkelästi, tää on pahaa. No mähän humautin kaiken kerralla kurkkuun, ja saman tien takas ja puklasin suoraan käsiini, nami. Sisar hento valkoinen vaan nauro ja lykkäs uuden satsin tilalle. Se meni alas sit pienemmissä osissa. Se olikin tosiaan semmosta mikä puudutti mahan niin ettei tuntunu mitään, eikä siis sattunu, paitsi vähän. Siinä sivussa meni tunto myös huulista, suusta ja nielusta (ja se jos mikä on ärsyttävä tunne, vähän niinku ois jotain kurkussa ja et saa sitä alas). Sitä niiden pitäis käyttää hammaslääkärissä, on meinaan tehokasta.

Sitten tuli lääkäri, joka kyseli kaikkee ja lopulta tutki sitten painelemalla selkää ja mahaa. Mä olen suhteellisen herkkä kutiamaan, ja kun se paineli mun mahaa, niin sehän vähän kutitti ja eihän siitä sit meinannu tulla mitään. Sitten se lääkäri otti mun käden ja paineli sillä, koska itseään on vaikea kutittaa, hehe. Mutta eipä siinä mitään, lääkärikin vaan naureskeli. :)

Sain jotain pillereitä joita otan muutaman päivän ja sit sitä pinkkiä mönjää kotia, että jos sattuu niin voin ottaa sitä, ja sit on vielä sitä yhtä litkua. Ja niin koko ongelma on siis vissiin siinä että kuulemma stressaan. En kyllä tietoisesti, mutta viimenen kuukaus on tietty ollu aika erilainen, uusi paikka, uudet ihmiset, uusi kieli yms. ja näin mun kroppa päätti reagoida. Nyt en sitten pariin päivään vielä saa syödä mitään mausteikasta ruokaa (ei pippuria, nyyh) tai joitain hedelmiä tai marjoja tai suklaata (!!), mut jäätelö ja maito ja jogurtti on kumminkin jees. (: Ja sitten kun noi lääkkeet loppuu, niin voin vissiin pikkuhiljaa alkaa syödä normaalisti. Eli torstaina, jee.

Joo, sitten sunnuntaina ajeltiin taas moottoripyörillä, ja tällä kertaa en ajellut sillä kivalla tukevalla mönkijällä, vaan loikkasin kauniin punaisen moottoripyörän kyytiin, ja vaikka kuinka painoin mieleen missä on jarru ja missä kaasu, niin kun lähin liikkeelle ja pyörä alko mennä nopeempaa, niin jotenki panikoin ja väänsin sitä kaasua jarrun sijaan. Ja hehheh, arvatkaa kuka oli kohta maassa pyörän kanssa. Mutta eihän siinä voinu ku nauraa, kyllä nyt menee kaikki niin putkeen että oksat pois! Tjoo, ei käyny pahasti enkä ajanu kenenkään päälle eikä tullu uutta reissua sairaalaan. Ja tästä viisastuneena vaihoin pienempään ja helpompaan pyörään, ja sitten se alkoi sujua! Kuten kuvasta näätte, hahaha. :D

Cross Country Running ja Karhujahtia

Oi nyt onkin menny pitkään! On ollut tekemistä niin on tää kirjottelu jäänyt, mutta ehkä se on ihan hyvä merkki. :) Hmm, sitten viime kerran on kerenny tapahtua vähän kaikenlaista. Liityin koulun Cross Country Running Teamiin, joten nyt aina maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin koulun jälkeen meillä on reilun tunnin juoksuharkat. Kaikkein siisteintä siinä on se, että meidän valmentaja on Jody Barber, joka on osallistunu paraolympialaisiinkin, hiihdossa vissiinkin. Se nyt hallitsee kai pari muutakin lajia. Mutta joo, hirmu kiva :) ja kilpailullinen. Meillä on ensi lauantain kisat täällä Smithersissä, ja tänään käytiin vähän juoksemassa siellä missä se race on, niin Mrs. Barber innokkaasti ohjeisti meitä lauantaita varten: "Kun pistelette menemään tätä ylämäkeä niin älkää katsoko ylös sitä että kuinka paljon on jäljellä, vaan lisätkää vain vauhtia. Olette äärimmäisen väsyneitä ja todennäköisesti kehoon sattuu, joten lisätkääpä edelleen vauhtia ja muistakaa olla iloisia että saatte rääkätä itseänne! Yritän olla tuossa mäen puolivälissä huutamassa teille! Ja kun tulette tähän kohtaa mäkeä, niin ei tarvitse pysähtyä vetämään henkeä, muut juoksijat voivat tehdä niin, mutta te pistelkää menemään, kohta tulee alamäki!" Hahaha se on huippu :D


Mä en ollut ensimmäisissä treeneissä, koska ne oli sinä perjantaina kun en ollu koulussa, joten kun ekan kerran menin mukaan, niin otettiin bussikyyti tuonne kauemmas, ja lähdettiin juoksemaan metsäreittiä pitkin vuoren rinnettä. Ylämäkeä, ylämäkeä, ylämäkeä ja muutamia mutkia. En oo juossu kunnolla koko kesänä varmaan, ja olin puolivälissä jo ihan kuollu. Ja koska oltiin metässä, niin ei saanut jäädä yksin, ihan vaan varmuuden vuoksi, jos vaikka tulis karhuja, joten oli vaan pakko pysyä perässä. (Mark totes ilahtuneena kotona, että se nainen tosiaan tietää miten saada oppilaat juoksemaan!) Tosin toinen porukka, joka oli jäänyt jälkeen ois tullut sieltä perästä päin, mutta en mä niitä voinut jäädä oottamaan kun en tienny missä ne oli, enkä halunnu jäädä yksin. Mutta huh, se oli kyllä rankka treeni.

Joo, ei viime viikosta varmaan muuta. Viikonloppuna mentiin Fraser Lakelle, isovanhemmilla oli siellä mökki (ja hot tub :)). Kuultiin että siellä asustelee karhu rannan lähellä, joten ajettiin autolla sinne ja mentiin katsomaan karhua. Mä en ollut nähny karhua kertaakaan, ja Frida jo kolmesti! No, se oli vähän pelottavaa, kun noustiin autosta ja lähdettiin kävelemään rantaa kohden, ja tiesi vaan että siellä on karhu. Tosin meillä oli yhellä tyypillä ase ja yhellä semmosta karhusumutetta, että ihan kiva. Vissiin otso kuuli meidän tulon ja lähti karkuun, mutta nähtiin kun se kapusi mäkeä ylöspäin, mutta kunnon kuvaa en ehtinyt napata. Tällä kertaa! Mutta siellä se lyllersi, ja oli iso! Nääkin hämmästeli että harvinaisen kookas.

Tänään käytiin pyöräilemässä, ja just tuumasin et miten kaikki näkee karhuja mut minä en, kun mentiin kotia ja Terri kysyi että näittekö sen karhun, että siellä joella kuulemma on. Käytiin autolla kattomassa mutta eipä ollut. Sitten kuultiin yheltä naiselta joka asuu siellä päin että 13th avenuen päässä kuulemma aina öisin käy joku karhu nukkumassa, joten ajeltiin sit sitten vaikka aateltiin että on niin pimeetä ettei mitään näy. Mutta kun päästin perille, niin Mark totes että tuo puskahan liikkuu, ja sitten kun ajettiin lähemmäs, niin sieltä nalle tiirasi meitä. :) Oli hassu tunne kun avas auton ikkunan ja katteli sitä, kun se oli niin lähellä, ehkä joku viisi metriä. Ja siinä oli taloja sillä tiellä, hui en haluis asua siinä. Vaikka liikkuu niitä meilläkin päin, onneks on nuo koirat niin ne kyllä ilmottaa jos karhuja on näkösällä. Oli kyllä niin pimeää että ihan semmosta kunnon näköhavaintoa en vielä saanu. Enkä kuvaa! Sitten nallukka meni pois, me vissiin keskeytettiin sen unet. Oon käyny useempana iltana kävelemässä, mut alkaa tuntua että en ehkä halua enää. :D Ei meinaan mitään intoa törmätä tuommoiseen, niin söpöltä kuin se näyttääkin. Ja varsinkin kun yksi niistä reiteistä mitä usein kävelen, on juuri se missä se yksi karhu tänään oli nähty. Hui.

Barkerville & Prince George

Viime perjantaina en mennyt kouluun, vaan lähdettiin Markin ja Terrin kanssa Prince Georgeen, jonne ajaa n. neljä tuntia. Prince Georgessa sitten mentiin Terrin kanssa vähän shoppailemaan! :) Tajusin yks päivä täällä että mulla on melkein pelkästää mustia, harmaita, valkosia tai sinisiä paitoja, joten päätin repästä ja ostaa pinkin paidan! :D (...ja kolme harmaata ja yhden sinisen...)

Sit mentiin syömään semmoseen ranvitolaan, minkä jälkeen Shirley, Shecanan työntekijä, joka järjestää kaikkia juttuja vaihtareille tuli hakemaan mut ja menin sen luo yöksi. Siellä asuu myös kaksi muuta vaihtaria, norjalainen tyttö ja saksalainen poika. Ja niillä oli hot tube! Johon sit mentiin illalla. :) Seuraavana päivänä sit suunnattiin hakemaan noin 30 muuta vaihtaria ja lähdettiin Barkervilleen! Se on semmoinen vanha kylä, joka vissiin perustettiin silloin aikoinaan kun ihmiset tuli etsimään kultaa. Se myös joskus paloi, mutta sit se rakennettiin uudestaan turistikohteeksi. Siellä on näyttelijöitä jotka on pukeutuneet sen ajan mukaisesti ja ne piti semmoisia pieniä esityksiä, esim. me mentiin koulurakennukseen jossa oli "opettaja" joka sit piti meille pienen tunnin 1800-luvun tyyliin. Se oli hassua. :)

Siellä kierreltiin ja käytiin mm. teatterissa, jossa ostettiin pop cornia, ja sitten saksalaiset vaihtarit hämmästeli meille että mitäs kettua, nämä on suolaisia! Oltiin vähän ihmeissämme, mut sit ne kertoi että saksassa melkein kaikki syö pop cornit sokerin kanssa !? Naminami.

Matkalla oli tosiaa kaks muuta suomalaista tyttöä, Anna ja Janita, joiden kanssa siis lähettiin silloin kaks viikkoa sitten Helsingistä samaa aikaa. Oli kiva päästä taas juttelemaan suomeksi ja vaihtamaan kuulumisia. :)

Barkervillestä lähdettiin sitten takaisin PG:iin ja matkalla sanoin jopa muutaman sanan espanjaa Columbialaisille, mutta koska ei jostain syystä espanjan sanasto oikein muistunu mieleen ni englannilla mentiin. PG:ssa Mark ja Terri tuli sit hakemaan ja lähdettiin ajamaan kohti kotia. Minä nukahin muutamaan otteeseen matkan aikana kun olin niin väsyny. :)

School and stuff

Eilen koulun jälkeen autoin näitä, kun cross country skiing tiimillä oli bottledrive. Tarkoittaa, että kerättiin rahaa tota hiihtoa varten kiertämällä ovelta ovelle ja kysymällä josko ihmisillä ois pulloja tai tölkkejä yms. mitä voitais saada, niin saadaan sit rahaa kun viedään kierrätykseen. Mua vähän huvitti kun aattelin että ei siitä paljon tuu kumminkaan, mutta tää on kuulemma hyvin yleistä Kanadassa, ja ihmiset oli säästäneetkin pulloja kun arvelivat et joku tulee kohta kumminkin keräämään, ja saatoivat antaa jätesäkillisen kerralla tavaraa. Viime vuonna oli kierreltu neljä tuntia ja oli saatu 2500 dollaria! Ja tänä vuonna vissiin keräsivät vielä enemmän... Me siis ajettiin pienellä porukalla tiettyyn osaan Smithersiä missä meillä oli muutama katu mistä kerättiin, ja aina kun auton lava oli täysi, niin vietiin se semmoiseen paikkaan missä jotkut lajitteli niitä, jotta ne voitiin sit viedä eteenpäin kierrätykseen. Näin myös Fridaa, ruotsalaista vaihtaria, jonka kanssa olin jutellu jo silloin kun saavuttiin Smithersiin.

Tänään oli sitten ensimmäinen kokonainen kolupäivä. Oon edelleen sitä mieltä että mun aineet on kivoja ja pidän opettajista. :) Photography tunnilla käytiin vähän läpi asioita kameroista, ja kurssista, ja sit etittiin netistä kuvia joita huomenna käydään läpi. Family studiesissa saatiin paksut kirjat, jotka tosin vaikuttaa ihan mielenkiintoisilta, ja sit opettaja antoi monistenipun, että vastatkaa kysymyksiin samalla kun luette kappaletta yksi. Mulla töppäs sit heti ekaan kysymykseen kun en ymmärtäny sitäkään, mutta pari tyttöä samasta pöytäryhmästä auttoi. :)

Guitar tunnilla mentiin aika suoraan asiaan, ja alotettiin ihan alkeista. Tunnilla on siis niitä jotka jo oikeastaan osaa soittaa ihan hyvin, sit meitä jotka osataan ihan vähän, ja sit niitä jotka saa kitarasta ääntä, mut siihen se sit jääkin. Saatin kumminki pari yksinkertaista ja lyhyttä kappaletta soitettua! Ainakin suunnilleen.

English tunnilla luetaan Lord of The Flies, eli Kärpästen herra. En oo lukenu suomeks, mutta muistaakseni jotkut luki viime vuonna jollain kurssilla äikässä. Opettaja kulutti koko alkutunnin pohjustamalla mistä se kirja kertoo ja innostui siinä sit valottamaan vähän enemmäkin koko toisesta maailmansodasta, ja sitten omasta nuoruudestaan pari tarinaa. Mutta mielenkiintoista se oli. :) Ja tajusinkin lähes kaiken. Sitten luettiin vähän sitä kirjaa vielä lopputunti.

Tutustuin taas uusiin ihmisiin ja Mr. Duncan piti meille eräänlaisen tutustumisleikinkin että opittais toistemme nimet edes Photography tunnilla (koska se on siis myös meidän homeroom eli vähän niinku oma luokka). Ja Englishissäkin jotkut tuli vaan juttelemaan ja esittäytymään kun haettiin kirjoja. En kyllä edelleenkään muista kovin monen nimeä. Ja kun tuli lunchin aika, hain kaapistani evääni ja mietin vähän aikaa että jaajaa, mihinkähän menis syömään, mutta sitten Dano ilmestyi jostain kysymään että tuunko sen ja sen kavereiden kanssa syömään. :) Ja huomasin siinä sit samalla että osa muista vaihtareista istui keskenään eräässä pöydässä. Hyvin meillä menee. :D Mutta tää oli kumminkin vasta eka kunnollinen päivä! Ja kun menin pihalle yhden saksalaisen tytön kanssa niin pari tyttöä tuli juttelemaan meille. :)

Päivän lunch :)

Tänään oli uncle-Brentin synttärit, joten mentiin serkuille syömään, ja ruuan jälkeen pelattiin niiden lasten kanssa. Oli kyllä ihan älyttömän hauskaa! :) Ja niillä oli tosi hieno ja iso talo.

Tänne tuntuu päivä päivältä sopeutuvan paremmin, alan päästä jyvälle näiden kotityö-vuoro-systeemistä ja tiedän mitä astioita löytyy mistäkin jne. Ja oli vaan niin kiva eilen kun nähtiin Terrin vanhempia, niin näiden mummo vaan halas minua ja totes että mustahan tulee vielä osa perhettä. :)

First Day Of School

Tänään alkoi koulu! Muilla alkoi aamulla, paitsi mulla Ja Danolla alkoi yhdeltä ja päättyi kolmen aikoihin, mut Danon piti mennä tekemään joku testi koululle aamulla, ja Mark ja Terri meni töihin, joten olin aamun itekseni. Oli hassua kun oli niin hiljasta. :D Skypetin kotia. :)

Puol yhen maissa siis suunnattiin koululle että ehittiin tehä kaikkea ennen varsinaista koulun alkua. Tapasin mun aluevalvojan (joka vissiin on myös töissä koululla) ja se oli tosi mukava, sanoi että jos mulla on jotain kysyttävää yms. tai jotain mistä haluan puhua niin voin sitten aina jutella sen kanssa.

Danon kanssa käytiin vielä tsekkaamassa kaikki mun luokat että löydän ne sitten, ja sit se vei mut mun homeroomin luo ja lähti omaan luokkaansa. Mun homeroom teacher, Mr. Duncan, opettaa mulle siis valokuvausta tässä semesterissä. Mun luokalla on kaksi muutakin vaihtaria.

Alkujuttuihin meni jonkin aikaa, saatin mm. tunnukset koulun koneille, kaapit yms. ja sitten kuulutettiin että kaikkien pitää mennä sinne tunnille mikä on palkissa AB, eli mulla guitar. Siinä aineessa on kyllä huippu opettaja. :) Oltiin siellä 10 minuuttia kunnes siirryttiin seuravan tunnin luokkaan, ja kun se ope ei keksinyt sanottavaa viiden minuutin jälkee, se vain hyräili ja naureskeli luokan edessä ja kyseli mitä ihmiset on tehneet kesällä. :)

Seuraava luokka oli English, ja saatin semmoinen lappu, että mitä sillä kurssilla käydään läpi jne. Ihan mielenkiintoinen kurssi luvassa, veikkaisin. Seuravaaksi menin Family Studies -luokkaan missä myös käytiin läpi sen kurssit tavoitteet. Se jos mikä kuulosti mielenkiintoiselta. :D Mutta kerron siitä vaikka tarkemmin myöhemmin. Sitten kaikki grade 9-11 ja vaihtarit meni liikuntasaliin ja grade 12 teatteriin. Siellä kerrotiin jotain perusjuttuja, koulun sääntöjä yms. ja esiteltiin kaikki vaihtarit. Jokaisen nimi ja maa mistä tulee kerrottiin, ja sit piti nousta seisomaan ja kaikki taputti. :) Meitä on tuolla siis yhteensä yhdeksän: kahdeksan STSläistä ja joku Rotary.

Koulu vaikutti kivalta ja Dano esitteli mut jo aika monelle ihmiselle enkä muista enää yhdenkään nimeä, ja tutustuin jopa itsenäisestikin pariin. Ja monet tuli juttelemaan ja kyselemään miten on menny ja miltä koulu vaikuttaa. :)

Mut nyt haluan nukkumaan koska kello soi huomenna 6.30 (ei sen kyllä ehkä niin aikaisin tarvis, mut katotaan nyt kauanko aamulla kestää..) ja mua väsyttää. Hyvää yötä! 

Church and Motorbiking !

Eilen käytiin kirkossa. :) Siellä oli hauskaa ja tapasin monia uusia ihmisiä. Kokouksen jälkeen oli tarjolla kakkua !! :) Pari seurakuntalaista on vissiin muuttamassa, joten ne oli vähän niinku niiden lähtökahvit. Kakut oli tehnyt pari seurakunnan jäsentä, jotka on kuulemma ammatiltaan leipureita, joten he tekee tuonne usein kaikkea syötävää. Kakut näytti ja maistui hyvältä!

Kirkosta mentiin kauppaa ostamaan vähän ruokatarvikkeita, ja kaikkea pientä mitä voidaan sitten ottaa kouluun mukaan evääksi.

Kaupassa oli tämmöinen kapistus, mistä voi vuokrata leffoja! Tuosta näytöltä valkattiin elokuva ja sitten siitä vedettiin kortti läpi ja se maksoi jonkun 1,75 dollaria. En kyllä tiiä kauanko sen leffan saa pitää,varmaan päivän. Me vuokrattiin Karate Kid. :) ( Tai carrot-kid, niinkuin Micah sanoi :D) Pieniäsuuria ihmeitä, joista oli saatava kuva! En tiiä onko näitä Suomessa, en muista ainakaan nähneeni. :)

Kotona meillä oli kylässä Jordan, Micahin kaveri. Ne on kuulemma melkein joka sunnuntai jommankumman luona. Yleensä meillä, koska meillä on noita moottoripyöriä yms. millä ne tykkää ajella.

Ja niistä puheenollen, siitä lähtien kun saavuin nää on kyselleet milloin haluan kokeilla ajaa moottoripyörää, koska en ole koskaan ajanut semmoista. Joten eilen sitten kaiveltiin kaikki pyörät esille ja kokeiltiin. Tosin meikäläinen veteli semmoisella pikku mönkijällä. :D Mark kyllä kysyi että enkö halua kokeilla ihan pyörää, mut sanoin että nelipyöräinen passaa mulle näin alkajaisiksi, että katotaan ens kerralla! Ja kuulemma aina kun vaan haluan tai mulla on tylsää niin voin tässä pihapiirissä ajella jollain noista. :) Sitten käytiin vielä kiertämässä vähän Smithersiä, näin mm. näitten entisen talon osittain, ja rantaa. Olin siis silloin Markin kyydissä, ja se olikin ensimmäinen kerta kun olen ollu moottoripyörän kyydissä, jeijj! Talvella pitää kuulemma kokeilla osaanko ajaa moottorikelkkaa. Hehe.

Tänään ei tapahtunut mitään ihmeellistä, paitsi että mä tein meille jälkiruuan illalliselle!! En oikein tienny mikä on maitorahka englanniks, ja katoin sit netistä sanakirjasta, mutta kun näytin Terrille sitä sanaa, se veikkas et se on jotain juustoa. Ja muut oli vähän sillei et ei oo kuullukkaan. Oi kiva. :D Joten kaupassa veikkailin sitten et mikä ois lähinnä oikeaa ja ostin jotain, ja kotona valkeni että se oli kermaviiliä. Nopean googletuksen jälkeen selvis, että sitäkin voi käyttää, ja loppujen lopuksi sain tehtyä mansikkavadelmarahkaa, ja oli hyvää! :) Maistuikin ainakin melkein samalta kuin kotona. Ja nääkin tykkäs, sitä ei enää ole ihan hirveästi jäljellä. Kun pojat oli menny nukkumaan niin kokeiltiin vielä et miltä se maistuu jäätelön kanssa, ja hyväähän tuo! :D

Eipä tässä muuta tällä erää. Huomenna eka koulupäivä, jee. :)

Glacier !

Eilen käytiin semmoisessa jäätelö/pikaruokapaikassa, josta sai vaikka minkälaisia jäätelöitä! :) (mm. jäätelöpizzaa) Ah mun suosikkipaikka. <3 Otin semmoisen blizzard chocolate extremen missä oli suklaajäätelöä ja suklaan ja brownien paloja! NAM. Ja se oli small, ja silti aika iso. Ne large koot on sitten todella isoja!

Tänään sitte käytiin siellä jäätikön luona mikä on tuolla kahen vuoren välissä. Sieltä tulee siis ne Twin Fallsit ja näiden yritys käyttää sitä vettä. Matka ylös oli tosi rankka (maasto oli jyrkkää) ja kesti reilut pari tuntia. Takas meni ehkä puolessatoista, mut alastulokin oli alkuunsa todella raskas, koska käveltiin aika iso osa matkasta semmoisessa kivikossa, ja ne kivet lähti koko ajan alta luisumaan. Mukana matkassa oli siis meidän perhe (miinus Terri joka sano että on kavunnu sinne viimeks 19 vuotta sitten, eikä aio tehdä sitä vieläkään uudestaan, koska se on liian raskas), sekä serkut, joista aiemmin olin tavannut yhden tytön.

Pat-täti oli ihan huippu, se pyyhälti heti alussa autosta innoissaan ja kysyi että "is this your new daughter " ja rutisti meikäläistä niin että mua meinas ruveta naurattamaan. Mutta se oli kyllä tosi kiva, juttelin sen kanssa matkalla aika paljon, varsinkin kaikista vaihtarijutuista, sopeutumisesta, koti-ikävästä jne. :) Sen lisäksi oli Brent (Markin veli), ja heidän poikansa, sekä kaksi tytärtä, joista siis toisen olin tavannu aiemmin.
Ylhäällä oli hieman viileä ja tuuli. Maisemat oli upeat, sääli ettei niitä saanut kuvaan kerralla. Ja koiratkin pysyi hyvin mukana!

Tää on nyt siis kulma siitä jäätiköstä :) Se on tosi iso ja päältä myös puhtaampi.

New Phone

Tänään käytiin ostamassa puhelimeen liittymä. Sain siis Markilta sen veljen vanhan puhelimen, jota en vielä oikein osaa käyttää. Katoin että kirjaimet on ihan väärissä näppäimissä, mutta ne meneekin samalla lailla kuin tietokoneen näppäimmistössä! Ehkä opin käyttämään sitä joskus.

Tämmöinen vanhanmallinen blackberry. Ihan kiva :)

Sen jälkeen käytiin hakemassa pyörät jotka oli korjautettavana, ja nyt mullakin on kai sitten semmoinen pyörä mitä voin käyttää, ettei välttämättä tarvitse lainata toisilta. :) BikeShopin myyjä on joku näiden naapurin poika (kaikissa muissakin kaupoissa tuntuu olevan aina joku tuttu tai tutuntuttu tai lasten koulukaveri kassalla) ja se oli hirveän kiva. Viimeksi se kysyi kuinka hyvin osaan englantia, ja sitten totesi että no lähtiessä puhun mainiosti. Tänään itseasiassa puhuin enemmänkin kun oli puhetta vaihtareista (se oli tavannut jonkun ruotsalaisen), ja se sanoi hämmästyneenä, että ai sähän osaatkin puhua hyvin, oot vaan ujo! Näimpä. :D

Sitten mentiin mäkkiin! Kaikki vaan kysyi että onko teillä Suomessa mäkkejä, tiedätkö mikä se on. Olin vaan että joo kyllä meillä on, niin nää totes että täytyypä sitten käydä testaamassa josko se maistuu täällä samalta. Se oli hassua, että ajettiin semmoisen "kyltin" viereen, minne kerrottiin että mitä tilataan, sitten ajettiin vähän edemmäs ja tultiin sellaisen drive-in -ikkunan kohdalle mistä saatiin juomat ja sit parkkeerattiin odottamaan että ne toi loput sapuskat. Yleensä ne kaikki kai saadaan kerralla mutta tänään oli kiirettä, joten homma hoitui näin.
Toisin kuin Suomessa aina, en nyt alkanut englanniks selittämään, että vain pelkät pihvit hampurilaiseen (otin BicMac aterian) joten söin normaalin purilaisen!! (nojoo otin suolakurkut pois) ja se oli kyllä yllättävän hyvää niinkin. Tosin siinä taas huomasin miksi tykkään syödä "kuivia" hampurilaisia. Ne sotkee huomattavasti vähemmän!

Sitten kävin itsekseni vähän pyöräilemässä townia ymäpäriinsä ja tekemässä jotain ostoksia. Ja löysin vieläpä kotiin enkä eksynyt kertaakaan. Aina en vaan suoranaisesti ollut varma missä olen. Ja illalla katottiin yhdessä Wipeout! Hahaha paras ohjelma. :D

Nuo vuoret on vaan niin hienot! Varsinkin kun niihin käy tuommoinen kajastus ja siellä on vähän sumua. Tykkään. Sääli vaan etteä niitä on vaikea saada kuvaan niin, että se näkyisi miten lähellä ja miten hienoja ne oikeasti on.
Nyt tänne alkaa jo aika hyvin sopeutua ja täällä on kivaa. Varsinkin kun hostit on niin kivoja. :) Esim. mulla on guitar yksi aine ekassa semesterissä, joten haettiin isovanhemmilta mulle kitara jotta voin harjotella kotona soittamista. :) Jotkut asiat on edelleen outoja ja näin, mutta pikkuhiljaa tottuu. Ainiin ja pakko sanoa, tänään kun nousin niin Terri oli tehnyt pannukakkuja (semmoisia pyöreitä, tiiättekö, mitä Muumeissa on) ja söin sitten semmoisen vaahterasiirapin kera. Oi oli hyvää! Vaahterasiirappi ei itessään oo hääviä mutta pienenä annoksena pannukakun päällä, nam. <3