Lokakuun toinen blogi

Pakko oli tulla vielä kirjottamaan, vaikka eilen kirjotinkin. Kumma miten nää kirjottamiset sattuu aina näin iltaan. Ehkä silloin huvittaa eniten. Tai on eniten asiaa. Tänään piti olla vähän tekemistä, mutta en ollukkaan kotosalla edes paljoa. Ei se mitään.

Mutta siis miksi olen täällä taas, niin kun tää nyt on oikeestaan vaihtariblogi, niin pakko sitäkin vielä vähän hekuttaa... Siis kun oon sanonu, että aika menee nopeesti, niin niinhän se menee. Ja toisaalta ei. Mutta aina kun ajattelee tai sanoo jotain, että "...ennen lähtöä..." tai puhutaan ens vuodesta, niin tuntuu niin oudolle oikeesti ajatella, että ens vuonna en olekaan täällä. Että vuoden päästä oon jo yli kuukauden asustellut rapakon takana. Se on vaan ollu niin pitkään semmonen haave, että kun on tottunu puhumaan siitä aina semmosena kaukasena juttuna, ja sillai "jos sitten joskus pääsen vaihto-oppilaaksi..." ettei oikein ymmärrä, että se on nyt varmaa, ja lähtö lähestyy nyt ylättävän nopeesti.Kaikki sanoo, että viimeset kuukaudet varsinkin tuntuu lentävän.  Lähtiessä sitä varmaa ajattelee, miten vähältä se aika tän ja sen hetken välissä tuntuikaan. Mutta siitähän te voitte lukea täältä sitten. Sitten joskus... eli kohta, miten sen nyt ottaa.Outoa.

 Mä olen tänään taas lueskellu vaihtarifoorumia. On niin hitsin kivaa lueskella toisten tuntemuksia ennen, aikana ja jälkeen vaihtarinvuoden. Välillä tuntuu että oon selannu sen keskustelupalstan niin monesti läpi, että minkään asiat vuotta koskien ei enää pitäis tulla yllätyksenä, kun kaikki on tiedossa. Tulee ne ehkä kumminkin.

Huooh! Haluisin vaan että ois jo ensi kevät ja voisin ehkä saada perhetietoja tai edes jotain! Kauheen turhauttavaa, mut samalla ehkä myös hauskinta aikaa se odottaminen, kun kaikki on vielä edessä päin ja kaukana, mutta toisaalta ihan lähellä.

Ei tästä nyt tullu ihan semmosta mitä olin suunnitellu. Ei vaan pysty kirjottamaan tähän sitä kaikkee miltä tuntuu, tai mitä ajattelee.Välillä musta tuntuu, että en taida ees ajatella mitä oikein kirjotan. Pitäis ehkä tulla, joskus kun ei väsytä, tänne lukemaan mitä oon skriivannu, ja sit ihmetellä mitä ihmettä oon ajanu takaa. Välillä tuntuu että höpötän vaan jotain, ja sit en hoksaa, että jos näitä joskus jonkun muunkin ois tarkotus lukea, niin pitis ehkä yrittää sisällyttää näihin jotain asiaa. Toisaalta, minun blogini, minä päätän mitä täällä höpötetään.

Nyt alkaa jo mennä niin väsyneeksi jauhamiseksi, että ehkä anna olla, ja yritän mennä nukkuun. Ja huomenna muuten nukun pitkään!