Love My Life

Viime keskiviikkona lähin koulusta pari tuntia aiemmin, koska Joshua-serkku (joka työskentelee välillä Markille) toimitti vesijuttuja Babine-lakelle intiaani-reservaattiin, ja se yleensä näkee eläimiä sillä matkalla, niin mä lähdin sitten mukaan. Eipä hirveesti eläimiä näkyny, tosin Josh näki karhun vilaukselta, mutta se meni pois ennenkun mä paikansin sitä. Tulomatkalla sitten oli semmoinen pieni karhu (tai ei ihan pieni muttei vielä isokaan) juoksemassa tien vieressä, mutta en ehtinyt kuvaa napata! Nyt on kumminkin kunnollinen näköhavainto nallestakin. :)))

Koska siis juoksutreenit jäi väliin, päätin käydä illalla itekseni juoksemassa. Alkoi jo hämärtää kun lähdin, ja toivoin etten nää karhuja, mutta niiden sijasta törmäsinkin hirveen! Se oli yhden talon pihassa syömässä puuta (oksia?) ihan aidan vieressä, ja minä juoksin aidan toisella puolella. Oli siinä siis kumminkin oja välissä, ja seuraava päivänä arvoin että ehkäpä semmonen 7 metriä oli tämä etäisyys. Enpä oo ikinä nähny hirveä niin läheltä. :) Vaikka pieni paniikki meinas hetken iskeäkin, mutta sitten menin pois niin eipä tuo lähteny perään. Oli vaan niin iso! Ja valtavat sarvet. Siistiä! :D
Hmm niin ja maanantaina ois ollut ekat Fiddlers harjoitukset (se juttu mihin minä ja kitarani olemme varmaankin menossa) mutta koululla (missä ne harjoituksetkin kyllä oli) oli samalla konsertti, jota menin sen sijaan Jordynin kanssa kattomaan, kun tiesin että Mariette esittää soolon siellä ja oltiin sanottu sille että tullaan katsomaan. Konsertti oli kyllä tosi hieno ja porukkaa oli paljon, ja Marietten laulu oli kaunis. (se lauloi ranskaksi)

Sitä edellisenä perjantaina oltiin myös koululla kattomassa drama-oppilaiden impro-esitystä, ja oli muuten iha mahtava! Teatteri tais olla melkein täysi ja esitys oli todella hauska! :D Niillä oli ollut sen viikon pari ammattilaista Vacouverista auttamassa niitä improvisoinnin kanssa, ja hyvää työtä olivat tehneet.

Viime perjantai oli siis tosiaan taas vapaa, mutta minähän nousin 5.20 ja totesin olevani taas vähän kipeä, niinkuin edellisenäkin iltana, mutta taas halusin välttämättä lähteä matkalle, koska meidän piti mennä Prince Rupertiin, joka on tosi nätti kaupunki. Nimenomaan piti, koska kun tulin koululle kuulin että Terracen kohdalla on kivi/mutavyöry joka on vähän tukkinu tien. Aateltiin vissiin että se saadaan hoidettua, joten lähdettiin ajamaan. Päästiin Terraceen ja oltiin jumissa, joten käännyttiin takaisin, oi ihanaa. Kun päästiin takas koululle kuultiin että Hazelton pääs läpi ja että lähdettäskö takas. Ketään ei oikeastaan kumminkaan huvittanu, koska se ois ollu vielä neljä tuntia ajoa, mutta koska kisat oli pakko pitää siinä parin päivän sisällä (nää oli zones-kisat, joilla päätetään ketkä lähtee provicialleihin, ja ne on pakko pitää väh. 2 viikkoa ennen provinciallseja), niin meidän oli sit pidettävä omat kisat. :D Only in Canada. Mentiin siis Riversidelle, jossa se aikasempi race jossa olin mukana oli, ja juostiin siellä. Sato lunta (niin siis tosiaan, sinä päivänä satoi lunta!! joka on sulanut jo pois) ja oli mutasta ja liukasta ja ah, mahtava juoksukeli! No, juoksin vähän huonomman ajan kun viimeks ja olin tytöistä viimeinen, hahahah :DD mutta eipä siinä, kyllä mä olin siinä vaiheessa ihan tyytyväinen! Ja parasta tossa aina on, että vaikka ois viimenen ja kuinka hidas tahansa, niin kaikki on aina huutamassa siellä että "good jop you're doing great!!" se on kivaa kun kaikki kannustaa toisiaan. :) Olipa vaan aika läppä koko aamupäivä, mut Fridakin totes vaan että näinhän niitä kokemuksia ja muistoja kertyy. :) Näimpä.

Tjoo, kotona olin sitten aiemmin tietty, joskus 12 jälkeen. Sain viestin Mariettelta, että ne on poolilla, että tullaanko sinne, Frida ja Helena ei menny, mutta minä sitten menin. Hot tub <3 ja siellä ois ollu jonkinlainen saunakin mut en kokeillu, kun jatkettiin jo matkaa Jaken kotiin, jossa hengattiin jonkin aikaa ja syötiin ja katottiin leffaa. Sitten piti hyvästellä Mariette, koska se lähti lauantaiaamuna 7.30 lennolla kotiin Ranskaan. :( Justin heitti mut kotiin ja söin pikasesti ennen kun lähin Jordynin kanssa youth group -iltaan (Dano oli kaverinsa synttäripartyissa) takas poolille, tällä kertaa kiipeilemään ja pelaamaan. Ja minä muuten kiipesin sen seinän ylös asti vaikka oli vähän korkea! :)) Ja sit pelattiin wolleyballia (ei, ei volleyball, koska tässä versiossa pallo kimpoili seinistä ja tää oli paljon hauskempaa :)) Loppuillasta mulla alko kyllä taas särkee päätä ja oli kurkku kipeä niin oli kiva päästä kotiin, jossa nämä oli kattomassa Peter Pania.

Lauantaina oltiin lähinnä kotosalla, mutta kävin kyllä Danon ja Jordynin kanssa pesemässä Danon auton! :D Tärkeää. Ja sitten menin meidän lämpölaatikkoon alias SAUNAAN!! jota nyt ei kyllä ihan voin verrtata oikeeseen saunaan mut on se ihan kiva. :) Siellä siis ihan vaateet päällä istutaan ja lämmön voi säätää miten haluaa, musta on kiva että se on semmoinen lämmin muttei liian kuuma, koska tykkään ottaa tyynyn ja istua siellä kattomassa leffaa meidän pienestä kannettavasta DVD-soittimesta. Oon aina ajatellu että se on yhden hengen, mutta mahtuu sinne näköjään kivasti kaksikin, Micah meinaan tupsahti yhtäkkiä sinne kattomaan elokuvaa minun kanssa. :D

SAUNA ! Tommonen infrapuna, ihan hassu :D Mutta parempi kun ei mitään! Ja noi lämpöasteet on tossa farenheitteina tai mitä ne nyt on, niin en ees tiiä kuinka lämpösellä sitä piän.

Illalla mittasin kuumeen ja olikin 37.8 joten otin huopani ja menin katsomaan jääkiekkoa (hockey night in Canada <3) sit katottiin leffaa ja sitten katoin vielä lopun toisesta jääkiekkopelistä. Ja sitten menin suihkuun, ja arvatkaas, sähköt meni. Ei nyt onneks mitkään shamppoot jääny päähän, että ei sen puoleen. :D

Sunnuntaina olin koko päivän kotona parantelemassa itseäni, eikä ollu ees pahasti kipee olo. Mutta tänä aamuna kun heräsin niin oli. Aattelin kumminkin että meen kouluun ja tuun pois sit tarvittaessa mutta kun mittasin kuumeen enne lähtöä ja oli vähän, niin jäin sitten kotia. Hieman kyrsi se tosiseikka että kello ei ollu vielä kaheksaa ja meikäläinen täysin hereillä ja valmiina. Menin takasin nukkumaan mutta eipä siitä enää mitään tullu joten kunhan nyt täällä siis löhöilen. :) Kelpaahan tuo!
Niin, ja hauskinta tässä on se, että Dano, Jordyn ja Micah on myös kipeinä, niillä kaikilla oli huono olo, en tiiä onko ne syöny jotain mitä me muut sitten ei oltais, mutta kumminkin. Mark totes töihin lähiessään, kun se vei Alexin kouluun samalla, että onhan tää yksi lapsi viidestä terveenä ihan kiva prosentti kumminkin. :D
No nyt tuli muuten stoori, mut onpaha taas blogi ajan tasalla! :D

Thanksgiving & Last Week

Viime kerrasta on näemmä tovi joten yritän tiivistää kuluneen viikon.. Ainiin ja kun muistan, se oksalla ollut lintu ei ollut haukka vaan kotka! :D
Ensin oli Thanksgiving. Lyhykäisyydessään, eurooppalaiset muutti tänne, ja thanksgiving oli sitten joku juhla jossa ne osoitti kiitollisuuttaan paikallisille ystävällisyydestä. Luulisin, oon nyt vähän kuullu eri variaaioita ja kaikki ei tunnu ees tietävän mistä tää juhla juontaa juurensa. Nykyään kumminkin on siis vapaapäivä, ja silloin syödään kalkkunaa ja muuta hyvää, ja muistetaan mistä ollaan kiitollisia.

Kalkkuna :)

Koska maanantai oli thanksgivingin takia vapaa, oli vaan neljä päivää koulua. Kivakiva. :)  Ja mitähän muuta viime viikolla tapahtui… Yritin maksaa mun 545 dollarin maksua sairaalaan, mutta en onnistunut ja sitten olin hieman turhautunut. Mutta sekin asia on nyt melkein hoidossa, vakuutusyhtiö ilmeisesti maksaa sen suoraan sairaalalle. :) Ihan kiva että aina kun täällä pitää mennä sairaalaan, niin se maksaa joka kerta ton vakion eli $545. Tuplat jos tarvii ambulanssin. Plus sitten kaikki muu, ja jos tarvii jäädä yöksi yms. Älkää siis joutuko sairaalaan jos teillä ei ole vakuutukset kunnossa täällä!

Perjantaina kuulin mun nimen kuulutettavan koulun keskusradiosta, ja se jopa äännettiin suhteellisen oikein. Menin officeen ja kuulin että lunch tunnilla lähdetään syömään kaikki vaihtaritytöt ja koulu maksaa. Meitä on siis viisi tyttöä, ja meidän neljän, minun, Fridan, Helenan ja Marietten (Ranskasta) aluevalvoja on Mrs. Allen. Tanskalaisen Katrinen (on muuten rasittavaa kun ihmiset ei nää tätä eroa meidän nimissä) aluevalvoja on Mrs. Nivens. Se on myös kaikkien poikien aluevalvoja. Pojat meni syömään tänään. Oli kivaa olla porukalla syömässä ja siinä menikin niin kivasti aikaa että skipattiin seuraavasta tunnista vahingossa puolet, mutta ei se mitään. :) Samalla kertaa kuultiin myös, että Mariette lähtee kotiin Ranskaan tällä viikolla, koska sillä on vähän vakavampia terveydellisiä ongelmia, ja myös koti-ikävä. Harmi kumminkin, se on ihan älyttömän mukava.

Lauantaina vaihtareita tuli Prince Georgesta tänne Smithersiin, ja olin  niiden mukana kapuamassa Twin Fallseille, mutten sen enempää, kun kaikki vaihtarit PG:sta ketä oisin mielelläni nähny on nyt Vancouverissa, niin ei päässy tänne. En vaan tiedä miks nää reissut järjestettiin samaa aikaa. :/ Ehkä tää oli tämmönen halvempi vaihtoehto niille jotka ei voinu lähtee Vancouver/Victoria matkalle. Ja illalla vuokrattiin leffa ja katottiin porukalla sitä illalla, oli kivaa. :)

Ylihuomenna on taas vapaapäivä koulusta, jeijj! Mutta minähän herään ylen aikaisin ja lähden 6.30 aamulla bussilla kohti Prince Rupertia ja juoksukisoja! Jiihaa! Parin viikon päästä on sitten provinciallsit, eli semmoset loppukisat, mut en tiedä vielä oonko menossa niihin. Sit onkin juoksukausi kaiketi ohi, ja voisin aloittaa jonkun muun lajin jos mahdollista. :)

Yritin tiivistää ja ehkä unohin jotain oleellista viime päivistä. Ei se mitään, koska haluan taas nukkumaan. (Aattelen joka aamu kun herään että tänään meen aikasin nukkumaan, mutta en tiiä mitä sitten aina tapahtuu ettei tunnu onnistuvan…)

Suomipäivä

Joo, tänään oli aika suomalainen päivä. :) Aamulla skypetin nopeasti kotia ennenkun Mrs. Allen tuli hakemaan mut ja vei sinne tuttavansa vanhempien luo, jossa oli myös heidän joku ystävänsä, suomalaisia siis. Mutta muut siitä sitten lähti jossain vaiheessa ja jäin kolmestaan parin vahnhemman rouvan kanssa, ja oli kyllä vaan niin kiva puhua suomea ja Suomesta. :) Ne oli siis tulleet Kanadaan 40 vuotta sitten, että tovin on täällä asuneet. :D Ja oli hauskaa, kun tää toinen rouva ei edes puhunu suomea hirveän hyvin, vaan osas paremmin ruotsia, mut kumminkin ymmärtää suomea hyvin, niin se sit yritti mulle puhua suomea mut saattoi välillä kun oli sanat hukassa niin sanoa jonkun sanan ruostiksi, ja sit jos meni liian hankalaks ni se vaan selosti englanniks lopun. Mutta hyvin ymmärreettin toisiamme. :D Puhuttiin paljon karhuista ja hirvistä jne. ja sitten ne kertoi että täällä on PUUMIA !!! Tai siis tiesin et BS:ssa on puumia mut luulin ettei täällä oo. Mutta joo, eipä niitä paljon, hostit sano kotona etteivät oo nähny koskaan. Mutta pari vuotta sitten jossain Telkwassa päin (n. 10 km täältä) oli kävelly puuma yhtenä päivänä pihan poikki. Olin vähän että jaaha, kiva juttu. :D Nojoo, mutta eipä niitä täällä siis ole kuin korkeintaan pari, ja en todennäköisesti ikinä tuu niitä näkemään, ja ihan hyvä vaan.

Siellä tuli puhetta myös että täällä päin, tai Hazeltonissa (n. 45 minuuttia täältä) on joku suomalainen vaihtari, ja ne sanoivat että ottavat selvää ja kertovat mulle sitten. Tänään illalla oltiin lähdössä Terrin vanhempien luo kun Mark toi mulle puhelimen ja sanoi että siellä on joku suomalainen poika Hazeltonista. Tuli vähän yllätyksenä että olipa rivakkaa toimintaa, mutta hauskaa oli jutella hetki taas suomeksi. :)

Ja eilen oli muuten piristävä juttu lunchin aikana, kun Noora soitti Baltimoresta. :) On vaan jotenkin hassua miten keskiviikkona olin sillei että voi vitsi kun haluaisin puhua jollekkin suomea, ja nyt parin viime päivän aikana on tedellakin saanu puhua suomea! On se kumma miten asiat aina järjestyy. :)

 Vähän kuvia viime päiviltä:

Takapihalta pääsee semmoiselle purolle, missä lohet uiskentelee näin syysaikaan. Bongasin ison fisun siellä yksi päivä :)

Kotitie

Oksalla taisi istua haukka :)

Syksy on täällä

A Littel Bit Of Everything

Viimeisin viikko on ollu aika tavallinen, paitsi viikonloppuna Terri, Alex, Jordyn ja Dano oli semmosella musiikkileirillä, niin kotona oltiin sit vaan Mark, Micah ja minä. Lauantai-aamuna vähän niinku käytiin mäkkärissä, iltapäivällä DQ:ssa (se jäätelöpaikka josta taisin joskus selostaa) ja illalla KFC:ssä. Ja seuraavana päivänä kirkon jälkeen mentiin mäkkäriin taas. :D Eli eipä tullu kotona syötyä juurikaan viime viikonloppuna.

 

 

Perjantai-iltana mentiin koululle kun siellä oli semmoinen vaihtari-orientaatio ilta. Mrs. Allen (joka on myös mun aluevalvoja) puhui jonkin aikaa ja samalla syötiin ja sit mentiin hohtokeilaamaan sen jälkeen. Oli hassua kun ne keilapallot oli semmoisia pieniä missä ei ollu ollenkaan niitä sormenreikiä. Mutta tykkäsin kyllä siitä. :)

 

 

Lauantai-iltana mentin kattomaan jääkiekkoa!! Smithers Stelaheads vs. Terrace jotain. :D Halli oli pieni, mutta ihmisiä siellä oli kumminkin ihan kivasti. Grandpa (Terrin isä) saa lippuja ilmaiseksi noihin peleihin, niin sen takia mentiin, ja kun meillä oli kuusi lippua, niin otettiin sitten näiden tuttavat matkaan myös. Siinä perheessä on kolme poikaa ja tyttö, Olivia, joka istui mun vieressä ja höpötti koko pelin ajan. Olihan se aika herttainen. :)

Sunnuntaina kirkkoon ja sit mentiin myöhemmin iltapäivällä sinne musiikkileirille hakemaan nuo muut kotia, ja kuunneltiin semmonen loppuesitys mikä niillä oli ja oli kyllä hullun hienon kuulosta!
Ja kuulemma mäkin voisin liittyä tohon aloittelevanan kitaransoittajana! :D Ehkäpä, se vois olla hauskaa. :)

Hmm, huomenna on torstai, eli lyhyempi päivä koulussa, se on kivaa. Ja ens viikonloppu kestää kolme päivää koska maanantai on thanksgiving. Tosin Jordynillä on viisi päivää vapaata kun sillä ei oo koulua huomenna eikä perjantaina, en kyllä muista miks. Eilen kulutettiin pari tuntia kävellen ympäri townia ottamassa kuvia, photography on kiva aine. :) Ja eilen oli myös koulukuvat. Maanantaina ja tänään Helena (saksalainen vaihtari) kävi meillä, kun niillä ei oo vettä kotona, niin se tuli juoksuharkkojen jälkeen meille suihkuun. :D Ja kaaduin tänään metsässä kun juostiin, nyt on polvi kauniin näkönen. <3 Ja tein tänään muffinsseja! Maistuu hyvältä, mutta näyttää hassuilta. Ylläripylläri kun minä kokkaamassa. :D Mut ei suoranaisesti ollu minun vika tälllä kertaa, vaan kun korvasin siitä ohjeesta kananmunat semmosella jutskalla mitä nää käyttää, ja Terri unohti että suklaaleivonnaisissa se ei pelitä niin hyvin, niin niihin tuli semmonen kuoppa. Mutta namia on. :) Ei varmaan muuta tärkeetä viime päivistä.

Ja meidän aluevalvoja on muuten iha paras. :) Se on siis töissä koululla, niin nähdään sitä useesti, ja eilen just juttelin sen kanssa siitä miten välillä on vaan turhauttavaa kun ei saa sanottua mitä haluais, ja ois vaan vaihteeks niin kiva puhua jollekkin suomea niin että ne itseasiassa ymmärtäis. mrs. Allen sanoi tuntevansa pari suomalaista ja kattoo voisiko tehdä jotain. Joten tänään hän tuli sanomaan että lauantaina voisin mennä käymään joidenkin tuttavien luona, semmoinen vanha pariskunta, ja ne on suomalaisia. :) Ja mrs. Allen on muutenkin vaan hirveän mukava. :)

Katottiin hostien kanssa Tim Hawkinsia you tubesta tänään. On siis semmoinen tyyppi joka ottaa jonkun tunnetun laulun ja vähän muuttaa sanoja ja näin. Tää oli ihan loistava! :D

PS. Hyvää synttäriä Aapo ! :) <3 (vaikka täällä onkin vielä 5. päivä)

Race & Hospital

Njoo, mun on pitäny kirjottaa melkein joka päivä mutta ei näköjään.  No kumminkin, viikonloppuna meillä oli serkut Carissa ja Kaitlin, hih oli hauskaa kun oli talo ihan täynnä. :) Ja viime lauantaina oli mun ensimmäiset juoksukisat! Ne meni ihan jees, aika oli 24,24 minuuttia ja matka vajaat viisi kilometriä. Enkä ollu ees viimenen. :D Oli ihan kivaa, mut en tiiä meenkö niihin muihin kisoihin, kun ne on jossain kaukana.

Sit loppupäivä ei mennykkään ihan niin kivasti.  Alko sattua mahaan, siis todella sattua, ja otin jotain lääkkeitä ja Terrin piti mennä towniin hakemaan mulle jotain litkua jonka pitäis auttaa. Se soitti äitilleen, joka oli jonkin sortin sairaanhoitaja, niin se tietää sitten vähän enemmän. Veikkailtiin myös että josko se ois joku kramppi kisan jälkeen, ja lähdettiin käymään kaupassa kun ootettiin että se litku vaikuttaa ihan justiinsa ja mulle piti saada jotain tekemistä. Se olikin ihan kiva juttu, ja ei särkeny ihan hirveesti sen reissun aikana, mutta kun tultiin takas kotiin ja syötiin, niin en saanu syötyä kun alko taas sattua. Aika nopeesti  se paheni ja paljon, ja lopulta en pystyny oleen paikoillani tai istumaan tai tekemään mitään kun sattui niin paljon, ja oli vähän vaikee hengittää kun koko kroppa ihan jännittyny, niin oli sit lähettävä sairaalaan.

Sairalaan ajoi jonkun reilut viis minuuttia, mutta tuntu kyllä vähän pidemmältä. Kun mentiin sisälle mä istuin penkille oottamaan, tosin sitä ei ihan voinu sanoo istumiseks… :D Ja sitten siihen tuli joku hoitaja kysymään että oonko kunnossa. Vähän teki mieli tiuskasta että kuule näyttääkö siltä, mutta sanoin sit vaan että no en oo. Sit se vei mut semmoseen ”huoneeseen” tiiättekö missä on vähän niinkun sermit eli ei kumminkaan kunnon seiniä, ja että voin siihen sängylle mennä makaamaan jos haluan. Ihan nyt ei suoranaisesti kumminkaan ollu semmonen olo että ois huvittanu pötkötellä siinä. Sitten ne käski vaihtamaan semmoiset sairaalavaatteet päälle, kaunista etten sanoisi. Ja pistin sen tsydeemin vielä väärin päin, hehheh.

Hmm, mitähän muuta. Sairaalatäti toi mulle sellasta kivan näköstä pinkkiä juttua, ja sano että niele vikkelästi, tää on pahaa. No mähän humautin kaiken kerralla kurkkuun, ja saman tien takas ja puklasin suoraan käsiini, nami. Sisar hento valkoinen vaan nauro ja lykkäs uuden satsin tilalle. Se meni alas sit pienemmissä osissa. Se olikin tosiaan semmosta mikä puudutti mahan niin ettei tuntunu mitään, eikä siis sattunu, paitsi vähän. Siinä sivussa meni tunto myös huulista, suusta ja nielusta (ja se jos mikä on ärsyttävä tunne, vähän niinku ois jotain kurkussa ja et saa sitä alas). Sitä niiden pitäis käyttää hammaslääkärissä, on meinaan tehokasta.

Sitten tuli lääkäri, joka kyseli kaikkee ja lopulta tutki sitten painelemalla selkää ja mahaa. Mä olen suhteellisen herkkä kutiamaan, ja kun se paineli mun mahaa, niin sehän vähän kutitti ja eihän siitä sit meinannu tulla mitään. Sitten se lääkäri otti mun käden ja paineli sillä, koska itseään on vaikea kutittaa, hehe. Mutta eipä siinä mitään, lääkärikin vaan naureskeli. :)

Sain jotain pillereitä joita otan muutaman päivän ja sit sitä pinkkiä mönjää kotia, että jos sattuu niin voin ottaa sitä, ja sit on vielä sitä yhtä litkua. Ja niin koko ongelma on siis vissiin siinä että kuulemma stressaan. En kyllä tietoisesti, mutta viimenen kuukaus on tietty ollu aika erilainen, uusi paikka, uudet ihmiset, uusi kieli yms. ja näin mun kroppa päätti reagoida. Nyt en sitten pariin päivään vielä saa syödä mitään mausteikasta ruokaa (ei pippuria, nyyh) tai joitain hedelmiä tai marjoja tai suklaata (!!), mut jäätelö ja maito ja jogurtti on kumminkin jees. (: Ja sitten kun noi lääkkeet loppuu, niin voin vissiin pikkuhiljaa alkaa syödä normaalisti. Eli torstaina, jee.

Joo, sitten sunnuntaina ajeltiin taas moottoripyörillä, ja tällä kertaa en ajellut sillä kivalla tukevalla mönkijällä, vaan loikkasin kauniin punaisen moottoripyörän kyytiin, ja vaikka kuinka painoin mieleen missä on jarru ja missä kaasu, niin kun lähin liikkeelle ja pyörä alko mennä nopeempaa, niin jotenki panikoin ja väänsin sitä kaasua jarrun sijaan. Ja hehheh, arvatkaa kuka oli kohta maassa pyörän kanssa. Mutta eihän siinä voinu ku nauraa, kyllä nyt menee kaikki niin putkeen että oksat pois! Tjoo, ei käyny pahasti enkä ajanu kenenkään päälle eikä tullu uutta reissua sairaalaan. Ja tästä viisastuneena vaihoin pienempään ja helpompaan pyörään, ja sitten se alkoi sujua! Kuten kuvasta näätte, hahaha. :D

Cross Country Running ja Karhujahtia

Oi nyt onkin menny pitkään! On ollut tekemistä niin on tää kirjottelu jäänyt, mutta ehkä se on ihan hyvä merkki. :) Hmm, sitten viime kerran on kerenny tapahtua vähän kaikenlaista. Liityin koulun Cross Country Running Teamiin, joten nyt aina maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin koulun jälkeen meillä on reilun tunnin juoksuharkat. Kaikkein siisteintä siinä on se, että meidän valmentaja on Jody Barber, joka on osallistunu paraolympialaisiinkin, hiihdossa vissiinkin. Se nyt hallitsee kai pari muutakin lajia. Mutta joo, hirmu kiva :) ja kilpailullinen. Meillä on ensi lauantain kisat täällä Smithersissä, ja tänään käytiin vähän juoksemassa siellä missä se race on, niin Mrs. Barber innokkaasti ohjeisti meitä lauantaita varten: "Kun pistelette menemään tätä ylämäkeä niin älkää katsoko ylös sitä että kuinka paljon on jäljellä, vaan lisätkää vain vauhtia. Olette äärimmäisen väsyneitä ja todennäköisesti kehoon sattuu, joten lisätkääpä edelleen vauhtia ja muistakaa olla iloisia että saatte rääkätä itseänne! Yritän olla tuossa mäen puolivälissä huutamassa teille! Ja kun tulette tähän kohtaa mäkeä, niin ei tarvitse pysähtyä vetämään henkeä, muut juoksijat voivat tehdä niin, mutta te pistelkää menemään, kohta tulee alamäki!" Hahaha se on huippu :D


Mä en ollut ensimmäisissä treeneissä, koska ne oli sinä perjantaina kun en ollu koulussa, joten kun ekan kerran menin mukaan, niin otettiin bussikyyti tuonne kauemmas, ja lähdettiin juoksemaan metsäreittiä pitkin vuoren rinnettä. Ylämäkeä, ylämäkeä, ylämäkeä ja muutamia mutkia. En oo juossu kunnolla koko kesänä varmaan, ja olin puolivälissä jo ihan kuollu. Ja koska oltiin metässä, niin ei saanut jäädä yksin, ihan vaan varmuuden vuoksi, jos vaikka tulis karhuja, joten oli vaan pakko pysyä perässä. (Mark totes ilahtuneena kotona, että se nainen tosiaan tietää miten saada oppilaat juoksemaan!) Tosin toinen porukka, joka oli jäänyt jälkeen ois tullut sieltä perästä päin, mutta en mä niitä voinut jäädä oottamaan kun en tienny missä ne oli, enkä halunnu jäädä yksin. Mutta huh, se oli kyllä rankka treeni.

Joo, ei viime viikosta varmaan muuta. Viikonloppuna mentiin Fraser Lakelle, isovanhemmilla oli siellä mökki (ja hot tub :)). Kuultiin että siellä asustelee karhu rannan lähellä, joten ajettiin autolla sinne ja mentiin katsomaan karhua. Mä en ollut nähny karhua kertaakaan, ja Frida jo kolmesti! No, se oli vähän pelottavaa, kun noustiin autosta ja lähdettiin kävelemään rantaa kohden, ja tiesi vaan että siellä on karhu. Tosin meillä oli yhellä tyypillä ase ja yhellä semmosta karhusumutetta, että ihan kiva. Vissiin otso kuuli meidän tulon ja lähti karkuun, mutta nähtiin kun se kapusi mäkeä ylöspäin, mutta kunnon kuvaa en ehtinyt napata. Tällä kertaa! Mutta siellä se lyllersi, ja oli iso! Nääkin hämmästeli että harvinaisen kookas.

Tänään käytiin pyöräilemässä, ja just tuumasin et miten kaikki näkee karhuja mut minä en, kun mentiin kotia ja Terri kysyi että näittekö sen karhun, että siellä joella kuulemma on. Käytiin autolla kattomassa mutta eipä ollut. Sitten kuultiin yheltä naiselta joka asuu siellä päin että 13th avenuen päässä kuulemma aina öisin käy joku karhu nukkumassa, joten ajeltiin sit sitten vaikka aateltiin että on niin pimeetä ettei mitään näy. Mutta kun päästin perille, niin Mark totes että tuo puskahan liikkuu, ja sitten kun ajettiin lähemmäs, niin sieltä nalle tiirasi meitä. :) Oli hassu tunne kun avas auton ikkunan ja katteli sitä, kun se oli niin lähellä, ehkä joku viisi metriä. Ja siinä oli taloja sillä tiellä, hui en haluis asua siinä. Vaikka liikkuu niitä meilläkin päin, onneks on nuo koirat niin ne kyllä ilmottaa jos karhuja on näkösällä. Oli kyllä niin pimeää että ihan semmosta kunnon näköhavaintoa en vielä saanu. Enkä kuvaa! Sitten nallukka meni pois, me vissiin keskeytettiin sen unet. Oon käyny useempana iltana kävelemässä, mut alkaa tuntua että en ehkä halua enää. :D Ei meinaan mitään intoa törmätä tuommoiseen, niin söpöltä kuin se näyttääkin. Ja varsinkin kun yksi niistä reiteistä mitä usein kävelen, on juuri se missä se yksi karhu tänään oli nähty. Hui.

Barkerville & Prince George

Viime perjantaina en mennyt kouluun, vaan lähdettiin Markin ja Terrin kanssa Prince Georgeen, jonne ajaa n. neljä tuntia. Prince Georgessa sitten mentiin Terrin kanssa vähän shoppailemaan! :) Tajusin yks päivä täällä että mulla on melkein pelkästää mustia, harmaita, valkosia tai sinisiä paitoja, joten päätin repästä ja ostaa pinkin paidan! :D (...ja kolme harmaata ja yhden sinisen...)

Sit mentiin syömään semmoseen ranvitolaan, minkä jälkeen Shirley, Shecanan työntekijä, joka järjestää kaikkia juttuja vaihtareille tuli hakemaan mut ja menin sen luo yöksi. Siellä asuu myös kaksi muuta vaihtaria, norjalainen tyttö ja saksalainen poika. Ja niillä oli hot tube! Johon sit mentiin illalla. :) Seuraavana päivänä sit suunnattiin hakemaan noin 30 muuta vaihtaria ja lähdettiin Barkervilleen! Se on semmoinen vanha kylä, joka vissiin perustettiin silloin aikoinaan kun ihmiset tuli etsimään kultaa. Se myös joskus paloi, mutta sit se rakennettiin uudestaan turistikohteeksi. Siellä on näyttelijöitä jotka on pukeutuneet sen ajan mukaisesti ja ne piti semmoisia pieniä esityksiä, esim. me mentiin koulurakennukseen jossa oli "opettaja" joka sit piti meille pienen tunnin 1800-luvun tyyliin. Se oli hassua. :)

Siellä kierreltiin ja käytiin mm. teatterissa, jossa ostettiin pop cornia, ja sitten saksalaiset vaihtarit hämmästeli meille että mitäs kettua, nämä on suolaisia! Oltiin vähän ihmeissämme, mut sit ne kertoi että saksassa melkein kaikki syö pop cornit sokerin kanssa !? Naminami.

Matkalla oli tosiaa kaks muuta suomalaista tyttöä, Anna ja Janita, joiden kanssa siis lähettiin silloin kaks viikkoa sitten Helsingistä samaa aikaa. Oli kiva päästä taas juttelemaan suomeksi ja vaihtamaan kuulumisia. :)

Barkervillestä lähdettiin sitten takaisin PG:iin ja matkalla sanoin jopa muutaman sanan espanjaa Columbialaisille, mutta koska ei jostain syystä espanjan sanasto oikein muistunu mieleen ni englannilla mentiin. PG:ssa Mark ja Terri tuli sit hakemaan ja lähdettiin ajamaan kohti kotia. Minä nukahin muutamaan otteeseen matkan aikana kun olin niin väsyny. :)